Näyttelyssä oli mukava tunnelma ja paljon hienoja dobermanneja - pienistä honkkelipennuista upeisiin veteraaneihin! Nemi käyttäytyi todella hienosti koko näyttelypäivän ja matkojen ajan, olen todella ylpeä omasta kakarasta. Matkan taitettiinkin melkoisella poppoolla: yhteen autoon oli ahtautunut neljä dobermannia ja kolme ihmistä! Hienosti kuitenkin mahduttiin ja matka sujui nopeasti, ja kaikki käyttäytyivät hyvin - jopa me kaksijalkaiset.
Esitin Nemin itse, vaikka usein vähän poikkipuolista sanaa saankin tästä valinnasta kuulla. Juostiin kehässä kaksi kierrosta, ensimmäisellä kierroksella Nemi ei meinannut suostua ravaamaan, mutta toisella kierroksella meni jo oikein hyvin. Seisominen oli (taas kerran) vähän laiskanlaista, pitää treenata innostunut nojaava seisonta kuntoon. Tuolla näyttelyssä oli yleisenä tapana hetsata koira seisomaan mahdollisimman innokkaasti ja nojaamaan pantaan (jolta dobermannin näyttelyseisonnan kuuluukin näyttää) ja Nemillekin heiluteltiin herkkupussia kehän laidalta. Kovasti se sinne päin katselikin, seisoi jalat hyvässä asennossa ja häntä ylhäällä - mutta ei kuitenkaan pyrkinyt nojaamaan eteenpäin. Seisoskeli vain ja katseli, että tuolla noita herkkuja ois, kohtapa pääsen sinne kun tässä nyt nätisti odottelen. Eli siis treeniä, treeniä...
Äsken kävimme iltapuhteeksi vähän koirapuistossa yksinämme. Heittelin ensin Nemille palloa muutaman kerran, jonka jälkeen päätin teettää sille hieman nuuskuttelutyötä. Koiran käskin makuulle ja lähdin kiertelemään puiden, kantojen, kallioiden ja kivien ympärillä. Jonnekin sitten tiputin huomaamatta esineen - välillä se oli pallo, välillä naru. Sitten takaisin koiran viereen ja käsky "etsi". Tällä käskyllä Nemi on etsinyt vain ruokaa kotosalla, joten en ollut varma ollenkaan ymmärtääkö se, että esinettä pitäisi hakea. Lähti kuitenkin vauhdikkaasti ja selvästi jutun juonen tajuten nuuskuttelemaan ja hakemaan. Tuskin se tiesi ensimmäisellä kerralla mitä pitää etsiä, ennen kuin löysi esineen, mutta upeasti löysi joka kerralla ja toi aina käteen. Tein paikallaanmakuu-piilottelu-etsimislähetyksiä muutaman kerran, ja viimeisillä kerroilla pieni narunpätkä oli jo aika vaikeissa piiloissa. Niin se vaan tuo nenäeläin sen kuitenkin löysi ja selvästi tykkäsi hommasta! Täytyykin tehdä useammin, oli niin mukavaa katseltavaa ja hyvää aktivointia koiralle.
Kotimatkan Nemi sai sitten kantaa omaa palloaan ja ai että, miten ylpeä se olikaan aarteestaan! Tarkoituksena on opettaa Nemi kantamaan tavaroita suussaan, tuo kotimatka oli siihen nähden hyvää harjoitusta.
Avo on muuten opettanut Nemille uuden taidon liittyen kantamiseen - Nemi osaa hakea postin eteisestä postiluukun alta ja toimittaa sen pyytäjän käteen. Näppärä taito ainakin meidän kannalta - aina kun ei jaksa nousta sohvalta hakemaan postia.
 |
| Nenäeläin häkitettynä |
 |
| Pieni postinkantaja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti