Kovasti olisi juttua, mitä haluaisin Nemistä jakaa, mutta kovin vaikeaa alkaa kirjoittamaan nyt kaikkea. Kirjoittelen siis todennäköisesti enemmän ajankohtaisista asioista, mutta välillä annan itselleni luvan muistella sitä "ihanaa" pikkupentuaikaa.
Käytiin tänään taas matkoineen parin-kolmen tunnin reissu tytön kanssa. Treeniä, treeniä! Olen hinkannut perusasentoa ties kuinka kauan, ja ihan tietoisesti. En halua lähteä liian aikaisin seuruuttamaan, ettei Nemi vain erkane liian kauas kyljestä. Eli taas sitä perusasentoa treenailtiin, ja se alkaa olla tosi hyvin hallussa! Tyttö ihan itse korjaa asennon oikeaksi, jos esim. jää liian taakse. Lelupalkkausta tehtiin taas, upeasti tuo nykyään tarjoaa mulle patukkaa leikin jatkamiseksi (ennen lähti lällättelemään yksin patukan voittaessaan). Eli edistystä!
Talloin myös Nemille ensimmäisen makkararuutunsa. Metsäjälkeä ollaan harjoiteltu jonnin verran, mutta pellolla ei olla ennen käyty. Hirmuisella innolla tuo meni nuuskuttamaan ja syömään häntä heiluen - mutta voiko muuta odottaakaan, kun on nakkia tarjolla.
Treenien lomassa saatiin melkoinen häiriötekijäkin, sillä treenikentälle laskeutui kuumailmapallo! Yhdellä koirakolla oli juuri jäljestys käynnissä, oli mahtavaa katsella koiran täydellistä keskittymistä - vaikka pallo laskeutui muutaman kymmenen metrin päähän. Hienoa työskentelyä.
Nemi saatiinkin hyvin väsytettyä bussimatkalla ja treeneillä, huomenna aamulla vielä vähän juoksutusta ja sitten nokka kohti näyttelyä! Tampereen KV-näyttely siis kyseessä tällä kertaa, sormet ja varpaat ristissä, että menee hyvin. Lähinnä toivon käytöksen menevän hyvin, viimeksi Nemi päätti pistää hulinaksi kehässä :)
Tässä vielä kuva hienosta neidistä asennepannassaan
Aavistuksen hempeämpi poseeraus
Ja oikeastihan meno on yleensä tällaista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti