Tanssiharrastus jäi edelliselle paikkakunnalle yhdeksän aktiivisen vuoden jälkeen. Kilpailutahto ja kisainto ei ole lopahtanut, vaan siirtynyt toisiin harrastuksiin, ja tanssiminen kilpamielessä ei ole enää minulle mielekästä. Muuten se on edelleen mahtava stressinpurkamis-, liikunta- ja rentoutumismuoto. Hakusessa olisi jokin mukava harrasteluryhmäkin, vielä ei ole sopivaa osunut kohdalle.
Hevosharrastus on väistynyt jo aiemmin, tanssin viedessä aikaani. Rakkaus hevosiin ei silti haihdu, vaan pitää pintansa vuosienkin tauon jälkeen. Olen hieman päässyt verestämään muistoja ja harjoittelemaan sitä selässä matkustamista, ja kyllä ne taidot sieltä pikkuhiljaa palailevat! Aina välillä käyn ratsastelemassa, kun vain aikataulut ynnä muut joustavat.
Yksi tärkeimmistä asioista elämässäni on rakas kissa Väinö Elvis Viljami, joka on yli 13 vuoden ajan nukkunut vieressäni. Rakas pikkupoika on syntynyt 18.11.1997 ja ei näytä vanhuuden merkkejä muutoin kuin hampaiden vähentymisellä ja takajalkojen kynsien ulkona pysymisellä. Väiski on saanut monta monituista vahvasti ei-kissaihmistä käännettyä pitämään itsestään juttelemisellaan ja puskemisellaan. Väinö ei ole sitä mitä kissojen yleensä sanotaan olevan - viekas, itsenäinen, arvaamaton - vaan aina sylissä viihtyvä, lähelle haluava, hieman yksinkertainen juttelijapoika. Hieman stressiä Väinön elämään toi koiran saapuminen taloon, se kun ei ole tottunut näihin toisen lajin edustajiin (eikä oikeastaan omansakaan siskonsa kanssa yhteiselon jälkeen). Väinö on kaikesta kiltteydestään (ehkä jopa nössöydestään) huolimatta Pomo, joka varmasti kertoo koiralle, milloin olisi parempi vetää kuono pois tulilinjalta.
Kokoajan yhteiselo kuitenkin helpottuu, ja saattavat jo nukkua samalla pikkusohvalla yhtä aikaa. Kinkkua myös kerjätään nätisti vierekkäin - ja Väinö osaa istua käskystä yhtälailla kuin Nemikin!
_________________________________________________________________________________
Elämä ei ole pelkkää harrastusta ja lemmikkien hellittelyä, vaan siihen kuuluvat myös koulunkäynti ja työnteko. Tällä hetkellä opiskelen ammattikorkeakoulussa restonomiksi - sen jälkeen ties mitä muuta! En vielä tiedä mikä minusta tulee isona, mutta nyt on hankinnassa ainakin joitakin mielekkäitä taitoja ja pätevyyksiä. Koulun ohella en haluaisi periaatteessa tehdä mitään töitä, vaan keskittyä täysillä, mutta tällaista vaihtoehtoa ei ole kovin helppo toteuttaa. Tästä syystä harjoittelen alaa myös töiden kautta.
Kuten olen vuonna 2002 kirjoittanut ystäväkirjaan, että minua kiinnostaa "eläimet, pojat yms.", kotoa löytyy poikaystävä a.k.a avokki. Yhteistä matkaa on jatkunut useamman vuoden ajan ja paikkakuntaa vaihdettiin myös yhtä matkaa. Avokki on hyvin mukautunut koiraelämään ja ymmärtää hulluuteni ja eläinkeskeisen ajattelutapani, mutta jarruttelee hieman yltiöpäisiä, hulluja lemmikkimäärän kasvatushaaveita - hyvä niin, etten elele täysin pilvilinnoissa. Koirat ovat hänelle tutumpia lapsuudesta kuin minulle, sillä heillä on kotona ollut karvakorvia. Minulla oli pienenä kultakala nimeltään Wanda.
Ylläolevien jo jaariteltujen asioiden lisäksi aikaani vietän ystävien kanssa jutustellen, foorumeita ja blogeja lueskellen, silloin tällöin käsitöitä tehden ja tietysti koiran kanssa touhuillen. Kuten huomaatte, siivoamiselle aikani ei millään meinaa riittää, ja mieluusti jättäisin sen kokonaan aikataulustani pois (yritys on ainakin kova, joskin jostain syystä se ei ole yleisesti hyväksyttävää).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti